Ihmisen pitäisi tehdä epätavallisia asioita. Ajatus kävi mielessäni, kun astuin järvestä rantahiekalle noin kymmenminuuttisen mindfulness-session jälkeen. Niille, jotka eivät tiedä mitä on mindfulness, kopioin tähän Wikipedian kertoman.
"Tietoisuustaito, myös tietoisuustaidot, tietoinen läsnäolo, hyväksyvä tietoinen läsnäolo tai mindfulness, tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; mielen tyynnyttämistä ja kehon omien kokemusten uteliasta ja hyväksyvää havainnointia; oman olon kuuntelemista. Tietoisuustaitojen tausta on buddhalaisuudessa, ja länsimaissa niitä on sovellettu 1970-luvulta alkaen esimerkiksi hoitotyössä, urheiluvalmennuksessa ja työelämässä."
Periaatteessa mindfulness on siis läsnäolon harjoittelua ja siitä nauttimista. Minun tapani harjoittaa mindfulnessia järvessä oli itselleni erittäin kiehtova kokemus; seisoin järvessä vettä lanteille asti ja pidin otsaani veden alla niin, että silmäni jäivät veden alle, mutta pystyin hengittämään nenän kautta ja kuulemaan ympärilläni tapahtuvat asiat.
Siinä seistessäni selkä taipuneena tunnustelin varpaitani vasten järven hiekkaa, kuuntelin lintujen satunnaista laulua ja muita, etäisiä uimareita. Oli kuitenkin rauhallinen arki-ilta, joten sain olla suhteellisen rauhassa. Järvi oli tyyni kuin peili, ja sain tuntea veden pintajännitteen rauhassa pääni ympärillä ja käsieni alla, sillä pidin käsiäni veden pinnalla ikään kuin ne olisivat levänneet tasolla.
Läsnäolossa on jotakin maagista. Kymmeneen minuuttiin kykenin olemaan ajattelematta yhtään mitään senhetkisen olemukseni ulkopuolista asiaa. En ajatellut huomisen to do -listaa, en tulevaa ulkomaanmatkaa, en velvollisuuksia, en mitään. Olin täysin läsnä, kuin transsissa. Hetki oli mieletön, tietoisuuteni oli täysillä nykyhetkessä ja siihen liittyvissä tuntemuksissa, mutta kuitenkin olin jossain muualla. Läsnä.
Nykyään ainakin itselleni läsnä oleminen on harvinaista ja epätavallista, sillä koko ajan mielessäni surraa jokin tehtävä tai tapahtunut asia, enkä osaa olla "paikoillani" hetkessä. En tiennyt edes kykeneväni noin syvään keskittymiseen. Kuitenkin pystyin siihen, ja oloni oli aivan uskomaton mindfulnessin päättymisen jälkeen, kun nostin pääni pois vedestä ja lähdin rantasaunaan.